Tour de France'n 4. etapilla tapahtui jotain epätavallista. Tim Wellens, Tadej Pogačarin tärkeimpiä apulaisia, syöksyi yllättäen ryhmän edestä kerätäkseen pisteitä suhteellisen pienessä nousussa tavoitteenaan saada päivän päätteeksi parhaan mäkikiipeilijän statusta kuvaava pilkkutakki joukkuetoveriltaan Pogačarilta.
Se oli yllättävä siirto, sillä Wellens ei yleensä ole tyyppi, joka tavoittelee paitaa, mutta tässä oli enemmän peliä kuin ensi silmäyksellä näytti. Etapin jälkeen, loputtomien lehdistötilaisuuksien ja pitkittyneen palkintojenjakoseremonian jälkeen Wellens selitti: "Ainoa tavoitteemme on keltainen paita Pariisissa."
Wellensin mukaan se ei ollut epäkunnioitusta pilkkutakkia kohtaan, vaan koska se ei ollut Pogačarille todellinen tavoite, oli asetettava prioriteetteja. "Tadej pitää myös johtajan paidasta, mutta totuus on, että lepo on Tadejin prioriteetti Tourilla", Wellens sanoi.
Lisäksi oli se seikka, että Pogačarilla oli seuraavana päivänä mahdollisuus voittaa ja tehdä se maailmanmestarin sateenkaaripaidassa, jos hän menettäisi pilkkutakin – juuri niin kävikin.
Erillisenä tapahtumana se on mielenkiintoinen, varsinkin kun monille pyöräilijöille sellainen paita olisi heidän kierroksensa kohokohta. Mutta yksittäistapaus se ei ollut. Välttämättömän uudelleenjärjestelyn jälkeen 5. etapin tasaisessa tempossa, 6. etapilla Pogačar oli jälleen keltaisessa johtajan paidassa, 42 sekunnin etumatkalla lähimpään kilpailijaan. Mutta tuntui, kuin hän ei malttaisi odottaa sen antamista jollekin toiselle.
Tempoajon jälkeen hän jo tuntui rohkaisevan seuraavan päivän väistämätöntä irtiottoa: "En tiedä, mitä huomenna voi tapahtua. Ehkä se on päivä irtiotolle ja he voivat myös ottaa keltaisen paidan", Pogačar sanoi ennen 6. etappia.
Tämän trendin huipentuma saapui kuumana Normandian päivänä, jolloin Ben Healy otti ensimmäisen etappivoittonsa Tourilla. Samaan aikaan kuitenkin käytiin henkistä shakkipeliä viisi minuuttia takana, jossa Jonas Vingegaard, Pogačarin pääkilpailija yleiskilpailun voitosta, laittoi joukkueensa töihin viimeiset 30 km kiristääkseen eroa irtiottoon. Tämä, vaikka ensi silmäyksellä tuntuu ristiriitaiselta, johtajan paidan säilyttämiseksi suosikille.
UAE Team Emirates-XRG oli antanut rauhallisesti eron kasvaa koko päivän, yli kuuteen minuuttiin, selvästi valmiina luopumaan johtajan paidasta. Mutta kun Visma tajusi, että ero voi jäädä pieneksi, he näkivät mahdollisuuden estää UAE:ta pääsemästä siitä eroon.
Lopulta kaikki ratkesi vain yhden sekunnin erolla: Pogačar menetti johtajan paidan hollantilaiselle Mathieu van der Poelille, Vingegaardin ja hänen Visma-joukkueensa ponnisteluista huolimatta. Nämä epätavalliset taktiikat toivat mukanaan myös selvästi turhautuneen Pogačarin mielipahan. Etapin lopussa slovenialainen totesi: "Visma yritti tehdä... en tiedä mitä. He menivät täysillä, joten me vain seurasimme heitä", hän kumosi ajatuksen, että hän olisi yrittänyt jahdata keltaista paitaa – päinvastoin.
Miksi siis tämän vuoden Tourin suurimmat pyöräilijät yrittävät aktiivisesti välttää johtopaikkaa ja miksi heidän kilpailijansa yrittävät estää heitä pääsemästä siitä eroon?
Pyöräily, erityisesti Tour de France, on pienten voittojen peliä. Se on jokaiselle osallistujalle vuoden stressaavin kilpailu, sillä panokset ovat korkeammat ja median huomio valtava. Pitkän, kuuman päivän jälkeen satulassa etappivoittajan ja jokaisen luokituksen johtajan on käytävä läpi uuvuttava kierros haastatteluja, palkintojenjakoseremonioita ja nimikirjoitusten jakamista, jotka lykkäävät välttämätöntä palautumista ja lepoa.
Palautumisesta on tullut pyöräilyssä lähes yhtä tärkeää kuin itse harjoittelusta. Etapin jälkeiset riisiannokset, kirsikkamehu, hieronnat, jääkylvyt ja kompressiosukkahousut ovat muuttuneet tavalliseksi rutiiniksi – ja vain harva niistä on yhteensopiva mediasisirkuksen aikataulun kanssa.
Lisäksi pyöräilyssä on kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan johtajan ja hänen joukkueensa velvollisuus on kontrolloida kilpailua ennen kuin toiminta todella alkaa. Tämä tarkoittaa lisästressiä ja -ponnistusta joukkueelle, jonka tavoite ei ole olla johtaja, vaan voittaa koko Tour lopussa.
Vaikka monille ajajille jo yhden päivän viettäminen keltaisessa paidassa on elämän kohokohta, niille harvoille, joilla on todellinen mahdollisuus voittaa koko kisa, se on taakka, jota halutaan kantaa mahdollisimman myöhään ja mahdollisimman vähän.
Urheilussa, jossa jokainen pieni asia merkitsee, näiden velvollisuuksien välttämisestä – tai niiden kuormittamisesta kilpailijalle – on tullut strateginen osa. Olemme jo nähneet tämän pelin ensimmäiset siirrot Tourin ensimmäisellä viikolla, joten älä ihmettele, jos tämä kilpailu kilpailun sisällä jatkuu koko Tourin ajan.
